Menestys ja sen tekijät
Menestys on mielentila.
Kyseinen sana tarkoittaa meille jokaiselle erilaisia asioita, vaikka raha tähän yleisin mittari työelämässä onkin. Vaatiikin kohtuullista itsetuntemusta ja -luottamusta määrittää itselleen ihan omat menestyksen mittarit, vauraus ei ole synonyymi menestykselle. Arvokeskustelua käydään yhä virallisemmissa foorumeissa, meitä herätellään pohtimaan omia arvojamme, tunnistamaan, kuulemaan ja toimimaan niiden mukaan. Kovaa hommaa, mutta pitkässä juoksussa väkevä keino saavuttaa oman elämänsä hallinnan ja otteen tunne, keino jota voisi hyvinkin kutsua synonyymiksi menestykselle.
En malta olla kertomatta omakohtaista kokemusta tähän liittyen. Elämässäni oli pitkään kliseinen ”jos sais lottovoiton” tyylinen haave, viettää vuosi maailmalla. Ajatusleikki eli vuosia fiilistelynä puheissamme, kunnes aloimme sitä tosissaan konkretisoida, mitä se toteutuakseen meiltä vaatii? Aikaa – neuvonpito työnantajan kanssa, rahaa – aloitettava säästötoimet ja mietittävä miten kulut saadaan alas. Tunne, kun asiat järjestyivät vain ja ainoastaan oman suunnittelun ja toiminnan kautta, on ollut henkilökohtaisesti yksi suurimpia elämänhallinnan ja sen myötä menestyksen tunteen kokemuksia.
Kun sitten puhutaan työelämästä ja menestyksestä, miten nämä eroavat toisistaan? Osuvasti juuri eilen eräs yritysjohtaja kommentoi käännösvirhettä osakeyhtiölainsäädännössä, ”eikö value tarkoita arvoa, eikä voittoa?” Mutta ei mennä nyt siihen. Pitäydytään tässä perinteisessä, alaviivan kertomassa mittarissa. Mitä ovat ne askelmerkit, jotka sinne viimeiselle viivalle johtavat?
Yrityksen kassaan ei kilahda euroakaan, jos ei joku ensin myy jotain. Mikä on organisaatiossa se tunneilmapiiri, yhteistyön ja tekemisen meininki, jolla se myyntitulos tehdään? Ilmapiirimittaukset antavat suuntaa, ne kertovat kehityskohteista ja tätä kautta yhä useammassa yrityksessä epämääräiset, ilmassa leijuvat asiat konkretisoituvat. Mitä sitten tapahtuu? Yrityskulttuurin merkitys alkaa saada meillä Suomessakin ansaitsemaansa huomiota kulmahuoneissa, mutta yritysjohtajien parissa tehdyn kyselyn mukaan varsin harva on omaansa tyytyväinen, 80/20 sääntö toteutuu tässäkin yhteydessä. Jonkun arvion mukaan kulttuurin muutos kestää 3v. Pikavoittoja ei siis ole luvassa, mutta jostain pitää aloittaa.
Yksilön ja yrityksen menestystä ei kannattaisi pyrkiä erottamaan toisistaan, päinvastoin. Jos me ihmiset olemme luottavaisin mielin itseämme kohtaan, olemme sitä myös ulospäin. Jos koemme itsehallinnan tunnetta ja aikaansaamisen iloa tekemisistämme, on se todennäköisesti yritykselle erityisen tuottavaa toimintaa. Vielä kun ihmiset keskenään puhuvat samaa kieltä, toisiaan ja tavoitteitaan ymmärtäen, olisi siinä jo eväät vähintään kohtuulliseen menestykseen myös yritystasolla.
Hyvä startti voisi olla organisaatiota johdettaessa toimia se tosiasia hyväksyen, että ihminen on kokonaisuus, jonka tekoja tunne ohjaa. Se yrityksen alaviiva muodostuu ihmisten tekojen kautta.
Saila /SKumppani